Lila Räihälä

Lila Räihälä muistelee POHU vuosia!




Aloitin Pohussa ollessani ensimmäisellä luokalla eli 8-vuotiaana.
Olin heti alussa tosi innostunut futiksesta. Innostusta lisäsi valmentaja Esa Luukkonen ja myöhemmin Hanna ja Pia.
Joukkuehenki oli loistava ja vaikka kyse olikin vain harrastuksesta. Koko joukkue oli motivoitunut treenaamaan.

Pelasin POHU:ssa kuusi vuotta (vuodet 1999-2005)

Pohu T92 joukkueen parhaita muistoja on ollut jokainen treeni ja peli. Ensimmäisenä mieleen kuitenkin nousee Helsinki Cupin voittaminen ensimmäisenä joukkueena POHU:n historiassa. Voitimme finaalin Viikinkejä vastaan 3-0 ja tein 2 maalia ja kaksossiskoni viimeisteli kolmannen osuman. Minut valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi ja pääsin Englantiin katsomaan valioliiga peliä.

Stadi cupissa parhaimmillaan ylsimme hopealle.

Olimme noin 4 ensimmäistä kauttani täysin ylivoimainen joukkue. Voitimme piirisarjan monta kautta peräkäin. Voitimme lähes jokaisen pelin ja turnauksen mihin osallistuimme. Pidin aina kirjaa maalimääristäni ja muutamalla kaudella tein noin 90 maalia, siitä on jäänyt hienoja muistoja.

Muita hienoja POHU muistoja ovat palkintojenjakotilaisuudet, joissa minäkin sain noutaa palkintoja useina vuosina. Olin hyvin tosissani ja erittäin kunnianhimoinen jalkapallon suhteen nuoresta iästä huolimatta, joten palkinnot olivat suuri ylpeyden aihe.

Kentän ulkopuolellakin joukkueemme oli todella yhtenäinen ja teimme unohtumattomia retkiä pelaajien ja vanhempien kanssa Kaitalammelle.

POHU vuodet olivat elämäni parhaita jalkapallovuosia joista nautin suunnattomasti.

Kauden 2005 jälkeen siirryin HJK:hon, jossa olen pelannut siitä asti. Tällä kaudelle olen pelannut 5. Naisten Liiga ottelussa.

Olen ollut oman- ja vanhemman ikäluokan maajoukkueessa mukana 3 vuotta. Keväällä sain myös ensimmäisen kutsun naisten maajoukkueleirille.

Tällä hetkellä pidän taukoa futiksesta sairaskierteen takia. Olen sairastanut säännöllisesti viimeiset kolme vuotta joka on häirinnyt pelaamistani niin paljon, että olen tilanteessa jossa täytyy pohtia mihin suuntaan lähteä futiksen kanssa.
Terveys on kuitenkin tärkeintä ja joidenkin valmentajien on ollut vaikeata ymmärtää sitä. Toivon löytäväni hyvän ratkaisun siihen mitä teen ensi kaudella. Ennen sairastelua tavoitteenani on aina ollut ura ulkomailla ja A-maajoukkueessa pelaaminen.

Terveisiä junnuille: treenatkaa ahkerasti jo nuorena, mutta muistakaa myös nauttia pelaamisesta.